29.08.2025

Kohti yhdenvertaista palliatiivista hoitoa – FinPall hankkeen tuloksia ja jatkokehittämisen huomiot

FinPall-hankkeen tavoitteena oli kehittää palliatiivisen hoidon palveluiden yhdenvertaista saatavuutta ja laatua. Hankkeen myötä palliatiivisen hoidon erityistason palveluiden saatavuus parantui merkittävästi ja jatkokehittämisen tarpeita tunnistettiin.

Palveluiden saatavuus on parantunut

Vuonna 2018 Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman raportin johtopäätöksenä todettiin, että palliatiivisen hoidon erityistason palveluiden saatavuudessa oli merkittäviä puutteita. Palliatiivisia keskuksia ei juurikaan ollut. Erityistason kotisairaalahoidon kattavuudessa oli merkittäviä alueellisia eroja. Lisäksi palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon erikoistuneita vuodeosastoja tai saattohoitokoteja oli vähän, painottuen suuriin kaupunkeihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Palliatiivisen hoidon palvelujen tuottaminen ja laadun parantaminen -ohjelman (FinPall) tavoitteena oli vastata näihin tunnistettuihin kehittämistarpeisiin. Hankeen tuloksina palliatiivisen hoidon erityistason palveluiden saatavuus parantui maassamme vuoteen 2018 verrattuna merkittävästi. Palliatiivinen keskus on perustettu lähes kaikille hyvinvointialueille. Kotisairaaloiden kattavuus on parantunut. Perustason valtakunnallinen täydennyskoulutusmalli on luotu ja se on otettu hyvin vastaan.

Jatkokehittämisen tarpeita on tunnistettu

Kehittämistyön myötä tunnistettiin myös jatkokehittämisen tarpeita. Yksi keskeisimmistä jatkokehittämistarpeista on kehitettyjen rakenteiden pysyvyyden varmistaminen, sekä perustason konsultaatio- ja päivystystuen varmistaminen. Kattavan kotisairaalaverkoston tueksi tulee taata riittävästi A-tason tukiosastopaikkoja potilaan kodin läheisyyteen.  Erityisesti muiden kuin syöpäpotilaiden hoidon saatavuutta tulee kehittää ja varhaisen palliatiivisen hoidon integrointia kaikille potilasryhmille tulee edistää.

Hyvinvointialueet ovat tunnistaneet palliatiiviseen hoitoon erikoistuneiden sairaanhoitajien tarpeen. Tämän osaamisen vahvistamiseksi tuleekin edistää erikoistuneiden sairaanhoitajien ja kliinisten asiantuntijoiden osaamisen tunnistamista ja roolien parempaa integrointia osaksi palvelujärjestelmää. Lisäksi lääketieteen osalta palliatiivisen lääketieteen erikoisalan puute hidastaa alan kehitystä ja hoidon järjestämistä. Tulevaisuudessa tulee tarkastella palliatiivisen lääketieteen erikoisalan perustamista ja erikoistumiskoulutuksen saamista yliopistojen vastuulle.

Tulevaisuuden toimenpiteet

Tuloksia on saavutettu palliatiivisen hoidon palveluiden ja koulutuksen kehittämisessä. Hyvin edistyneen kehitystyön varmistamiseksi tarvitaan säädösmuutoksia pysyvien rakenteiden varmistamiseksi. Hallituksen kehysriihessä todettiin, että pikaisella aikataululla käynnistetään saattohoidon turvaamiseksi säädösmuutokset. Lainsäädäntö tuonee varmuutta alan jatkokehitykseen. Myös kansallinen laaturekisteri olisi tarpeen palliatiivisen hoidon laadun systemaattiseksi seuraamiseksi. Lainsäädäntötyössä on tärkeää huomioida osaamisen varmistaminen osana muutostöitä. Ilman riittävää laadukasta koulutusta ja osaamista ei myöskään palveluiden toteuttaminen onnistu.

---

Kirjoittajat:

Minna Hökkä, terveysalan yliopettaja, Kajaanin ammattikorkeakoulu, asiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue

Juho Lehto, palliatiivisen lääketieteen professori, Tampereen yliopisto, ylilääkäri, Pirkanmaan hyvinvointialue