24.09.2026

Oikeus tulla kuulluksi

Vakava sairaus tuo mukanaan muutoksia, joihin me emme ole yleensä valmistautuneet. Sairauden edetessä joudumme luopumaan asioista, jotka ovat aiemmin olleet itsestäänselvyyksiä: toimintakyvystä, riippumattomuudesta tai tulevaisuuden suunnitelmista. Jokainen menetys haastaa oman elämänhallinnan tunnetta. Silti jotakin on tärkeää säilyttää mahdollisimman pitkään.

Kansainvälisen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon viikkoa vietetään tänä vuonna 5.–11.10. Viikon tavoitteena on lisätä tietoisuutta palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta sekä edistää niiden yhdenvertaista saatavuutta. Viikon teemana on Minun hoitoni – minun oikeuteni palliatiiviseen hoitoon. Mitä tarkoittaa “minun hoitoni”, kun ihminen elää vakavan, parantumattoman sairauden kanssa?

Palliatiivisessa hoidossa kohtaamme ihmisiä, joiden elämä on täysin muuttunut sairauden myötä. Silloin hoidon tavoitteena ei ole ainoastaan oireiden lievittäminen tai lääketieteellisten ratkaisujen tekeminen. Yhtä tärkeää on auttaa ihmistä säilyttämään kokemus siitä, että hän on edelleen oman elämänsä toimija.

Itsemääräämisoikeudesta puhutaan usein päätöksentekona. Palliatiivisessa hoidossa se on kuitenkin paljon enemmän. Se on mahdollisuutta kertoa, mikä itselle on tärkeää. Se on oikeutta ilmaista omia toiveita, pelkoja ja arvoja. Se on mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten haluaa elää jäljellä olevan aikansa.

Toiselle merkityksellistä voi olla mahdollisuus asua kotona mahdollisimman pitkään. Toiselle tärkeintä on läheisten läsnäolo. Joku haluaa osallistua kaikkiin hoitoaan koskeviin päätöksiin, toinen toivoo enemmän ammattilaisten ohjausta. Hyvä palliatiivinen hoito tunnistaa nämä erilaiset tarpeet ja kunnioittaa niitä.

Joskus ajattelemme, että itsemääräämisoikeus toteutuu silloin, kun ihminen tekee suuria päätöksiä hoidostaan. Mutta onko se aina niin? Voisiko itsemääräämisoikeus toteutua usein juuri pienissä hetkissä? Siinä, että pysähdymme kysymään, mikä on tärkeää juuri tänään. Siinä, että annamme aikaa keskustelulle. Siinä, että emme tee oletuksia, vaan kuuntelemme.

Kuulluksi tuleminen ei muuta sairauden kulkua. Se voi kuitenkin muuttaa ihmisen kokemusta sairaudestaan. Kokemus omasta merkityksellisyydestä, arvostuksesta ja osallisuudesta vahvistaa ihmisarvoa silloinkin, kun elämässä on paljon epävarmuutta. Ehkä juuri siinä palliatiivisen hoidon tärkein tehtävä onkin.

Emme aina voi lisätä päiviä elämään. Voimme kuitenkin auttaa ihmistä säilyttämään sen, mikä tekee elämästä hänen omansa. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi, kunnioitetuksi ja kohdatuksi omana itsenään. Loppuun asti.

Haastankin meidät kaikki pohtimaan, kuinka hyvin omassa työssämme toteutamme tätä oikeutta. Kysymmekö riittävän usein, mikä on ihmiselle tärkeää juuri nyt? Kuuntelemmeko aidosti hänen toiveitaan, arvojaan ja tavoitteitaan? Muistammehan kaikki: kun sairaus vie voimia, äänen ei pitäisi kadota.

Satu Laine, SPHY:n varapuheenjohtaja ja jäsenlehden julkaisutoiminnan puheenjohtaja