29.08.2025
Palliatiivisesta hoidosta saatava laki myös Suomeen
Oikeat palvelut oikeaan aikaan kaikille palliatiivista hoitoa tarvitseville potilaille. Tämä on alan asiantuntijoiden viesti päättäjille niin Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Suomessa kiireellinen tavoite on palliatiivisen hoidon kirjaaminen lainsäädäntöön.
EAPC-kongressi pidettiin Helsingin Messukeskuksessa toukokuun lopulla. Kolmipäiväinen tapahtuma keräsi paikalle yli 2 000 palliatiivisen hoidon asiantuntijaa eri puolilta Eurooppaa ja muualta maailmasta. 29.5. vietettiin myös Euroopan palliatiivisen hoidon päivää.
Konferenssin yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa todettiin, että palliatiivisen hoidon saatavuus on viime vuosina parantunut, ja nyt Suomessa on 15 erikoistunutta alan yksikköä miljoonaa asukasta kohti. Tämä on yli eurooppalaisen keskitason. Kehitys viime vuosien aikana Suomessa on ollut merkittävää, erikoistuneiden palliatiivisten yksiköiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa pitkälti FinPall-hankkeen ansiosta. Aukkojakin on, esimerkiksi lasten palliatiivisen hoidon saatavuudessa.
Tiedot perustuvat Euroopan palliatiivisen hoidon ATLAS-vertailuun, joka esiteltiin alan EAPC-maailmankongressissa Helsingissä toukokuun lopulla.
"ATLAS ei kuitenkaan kerro, kuinka moni potilas oikeasti pääsee näihin palveluihin. Todellisuudessa alle viidennes kuolevista potilasita saa sitä elämänsä loppuvaiheessa, eli aivan liian harva. He päätyvät yhä useammin päivystyksiin", sanoi palliatiivisen lääketieteen professori Tiina Saarto.
Lainsäädännölle ja laturekisterille tarvetta
Yhdeksässä Euroopan maassa on erillinen laki palliatiivisesta hoidosta. Erilaisia säädöksiä saatavuudesta, erillisrahoituksesta ja seurantajärjestelmästä on monissa maissa. Suomessa ei ole palliatiivista strategiaa, mutta esimerkiksi syövänhoidon strategiaan palliatiivinen hoito sisältyy.
"Suomessa tarvitaan lainsäädäntö, jolla potilaiden oikeus ja pääsy palliatiiviseen hoitoon turvataan. Lisäksi on perustettava kansallinen laaturekisteri valvomaan, että tämä oikeasti myös toteutuu", Saarto tähdensi.
Palliatiivisen hoidon yhdistyksen puheenjohtaja Petra Auramo komppasi Tiina Saartoa lainsäädännön kehittämisessä.
"Yhdistyksenä haluamme tuoda esiin, että palliatiivinen ja saattohoito pitää kirjata lakiin, jotta osaava ja laadukas hoito voidaan turvata valtakunnallisesti. Positiivista on, että tästä on maininta ensi kevään kehysriihessä, ja lain valmistelu on päätetty aloittaa syksyllä."
Vaikka Suomi on lakiasiassa jälkijunassa, EAPC:n kaikissa jäsenmaissa riittää kyllä vielä työtä palliatiivisen hoidon kehittämiseksi, kertoi Minna Hökkä.
"Palliatiivisen hoidon päivän selkein viesti oli, että kaikille on asuinpaikasta, iästä ja sairaudesta riippumatta taattava yhdenvertainen palliatiivinen hoito. Sekä palveluja että osaamista pitää jatkuvasti kehittää."
Opetus kuntoon
Palliatiivisen lääketieteen professori Juho Lehto kertoi, että lääkäreiden ja sairaanhoitajien perusopetuksessa Suomi on kärkimaiden joukossa. Opetusta palliatiivisesta hoidosta on kaikille opiskelijoille valtakunnallisten opetussuunnitelmien ohjaamana. Palliatiivisen lääketieteen professori on jo neljässä yliopistossa. Sen sijaan lääkäreille ei ole virallista palliatiivisen lääketieteen erikoislääkärikoulutusta kuten useissa Euroopan maissa. Tätä on erinomaisesti paikannut palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, mutta alan kehityksen kannalta erikoisala olisi tarpeen.
EAPC:n hallituksen jäsen, terveystieteiden tohtori Minna Hökkä mainitsi, että viiden viime vuoden aikana sairaanhoitajille on käynnistynyt alan erikoiskoulutus ja ylempi ammattikorkeakoulutus palliatiivisen hoidon kliiniseen asiantuntijuuteen. Suomessa ei toistaiseksi ole Palliatiivisen hoitotieteen professoreita.
"Tästä eteenpäin pitää varmistaa sairaanhoitajien perusopetus ja sen seuranta. Tämän lisäksi tulee mahdollistaa urakehitys koulutuksen kehittyessä – koulutettujen hoitajien pitää myös sijoittua pätevyyttään vastaaviin palliatiivisen hoidon tehtäviin", Hökkä korosti.
Saattohoito lähellä kotia tulee turvata
Hyvinvointialueiden palliatiiviset keskukset ovat osoittautuneet hyväksi tavaksi järjestää alueelliset palvelut. Keskus tarjoaa kaikki erityistason palvelut mukaan lukien alueen kattava kotisairaalaverkosto tukiosastoineen turvaamaan lähipalvelut.
"Palliatiivisen palveluverkon rakentaminen ja ylläpito vaatii kuitenkin merkittävät alkuinvestoinnit, kotisairaalaverkoston, tukiosastopalvelut ja palliatiivisen keskuksen, josta saa konsultaatioapua, ja osaava tiimi jalkautuu eri puolille hyvinvointialuetta. Tämä merkitsee vuosikausien sitoutumista toiminnan kehittämiseen ja henkilöstön koulutukseen. Resursseista on aina kova kilpailu", Saarto totesi.
Tosin Saarto mainitsi THL:n tekemästä laskelmista, joiden mukaan riittävä palliatiivinen tuki vähentää merkittävästi potilaan tarvetta hakeutua päivystykseen. Rahaa säästyy ja potilaat ja omaiset ovat tyytyväisempiä.
Kotisairaalapalvelulle on kova kysyntä ja resursseista pulaa. Potilaat pääsevät useissa tapauksissa kotisairaalaan vasta pari viikkoa ennen oletettua kuolemaa. Saarron mukaan tämä on aivan liian myöhään.
"Asiasta ei ole tarkkaa tutkimusta tai suositusta, mutta yleisesti ajatellaan, että kotisairaalayhteyden pitäisi alkaa vähintään kolmisen kuukautta ennen kuolemaa. Jos aika on kaksi viikkoa, sehän ei ole palliatiivista hoitoa vaan saattohoitoa", Saarto huomautti.
Hän lisäsi, että kotisairaala ei yksin ole ratkaisu, vaan tarvitaan ratkaisua, miten vuodepaikat voidaan säilyttää kunnissa.
Juho Lehto tähdensi, että parantumattomasti sairastunut ihminen tarvitsee hyvää oirehoitoa kaikissa paikoissa, missä ihmisiä ylipäätään hoidetaan. Avuntarve on valtava, on se fyysisiä oireita tai psykososiaalista apua ja tukea. Saarto korosti, että palliatiivinen hoito pitää integroida mukaan kaikkialle sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Vapaaehtoiset korvaamaton apu
Petra Auramo muistutti, että suurimman potilasryhmän eli syöpäsairaiden ohella monet muutkin potilaat tarvitsevat palliatiivista hoitoa. EAPC on korostanut, että palliatiivinen hoito ja saattohoito kuuluu myös erityisryhmille, esimerkiksi kehitysvammaisille.
"Tarvitsemme moniammatillisia verkostoja, jotta eri tilanteissa olevien potilaiden hyvä hoito voidaan turvata. Yksi tärkeä ryhmä ovat vapaaehtoiset – heidät tulee ottaa mukaan entistä tiiviimmin ja monipuolisemmin mukaan palliatiivisen hoidon kokonaisuuteen. He tarjoavat korvaamatonta apua sekä potilaille että läheisille", Auramo sanoi.
EAPC-kongressissa oli esillä yli 50 suomalaista tutkimusta. Ne käsittelivät muun muassa palliatiivisen hoidon saatavuutta ja vaikutusta terveydenhuollon resurssien käyttöön elämän loppuvaiheessa sekä palliatiivisen hoidon osaamistarpeita. Kongressin otsikkona oli Ready for the Future, Valmiina tulevaisuuteen.