16.03.2023

Henkinen ja hengellinen asiantuntija terveydenhuollossa

Virpi Sipolan artikkelin teksti perustuu hänen Tampereen yliopistossa joulukuussa 2022 tarkastettuun hoitotieteen alan väitöskirjaansa: Sairaalapapin asiantuntijuus sairaalasielunhoitotyössä – sairaalapapin, hoitotyöntekijän ja potilaan näkökulma.

Väitöskirjani tutkimuskysymys oli: ”Mitä sairaalapapin asiantuntijuus sairaalasielunhoitotyössä on sairaalapapin, hoitotyöntekijän ja potilaan näkökulmasta ja millaisia eroja siinä on vastaajien kesken?”

Tutkimuksen tiedonantajia olivat Suomen evankelisluterilaisen kirkon sairaalapapit (n=83), hoitotyöntekijät (n=26) ja syöpää sairastavat potilaat (n=23).

Tutkimuskysymykseen vastaamiseksi tutkimusprosessi toteutettiin yhdistämällä kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen lähestymistapa, aineisto ja aineistonkeruumenetelmä. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus on monitieteinen.

Sairaalapapin asiantuntijuus laaja-alaista

Sairaalapappeja työskentelee sosiaali- ja terveydenhuollossa Suomessa kaikkiaan noin 120. Heidän tarjoamansa tuki on tarkoitettu kaikille potilaille, potilaiden läheisille ja terveydenhuollon työntekijöille.

Sairaalapapin työssä vaaditaan teologian maisterin tutkinto, myönteinen lausunto psykologisesta soveltuvuudesta ja erityiskoulutus. Erityiskoulutukseen kuuluu psykoterapeuttisten valmiuksien opintojen (30 op) suorittaminen, pari- ja perhesuhteisiin, kriiseihin ja traumoihin liittyviä koulutussisältöjä.

Monella sairaalapapilla on työnohjaajan koulutus. Osa on kouluttautunut psykoterapeutiksi. Sairaalapapin työ perustuu hyvinvointialueen ja seurakunnan/seurakuntayhtymien väliseen sopimukseen.

Sairaalapapin asiantuntijuus ilmenee työtehtävissä, työskentelymenetelmissä ja hoitotyöntekijöiden ja potilaiden hänen kanssaan käymien keskusteluiden teemoissa. Asiantuntijuus ilmenee lisäksi sairaalapapin työlleen asettamissa tavoitteissa ja työn arvoissa sekä työn merkityksessä hoitotyöntekijöille ja potilaille.

Viisi osaamisaluetta

Sairaalapapin ammatillinen osaaminen muodostuu viidestä osaamisalueesta. Jokainen osaamisalue sisältää erilaisia taitoja.

Ammatillinen vuorovaikutusosaaminen

Taito: kuunnella myötätuntoisesti, olla läsnä, hahmottaa vuorovaikutustilanteita, työskennellä dialogisesti, tukea ihmisiä eri tilanteissa, työskennellä asiakaslähtöisesti

Psykososiaalisen tuen osaaminen

Taito: tukea ihmisen psyykkisiä prosesseja laaja-alaisesti, hyödyntää terapeuttista ja psykologista osaamista, toteuttaa tunnetyöskentelyä

Kriisityön osaaminen

Taito: vahvistaa turvallisuudentunnetta, tukea ahdistunutta, tukea kuolevaa potilasta ja kuolevan potilaan läheistä, tukea vaativissa tilanteissa potilasta, läheistä ja henkilökuntaan kuuluvaa

Henkisen ja hengellisen tuen osaaminen

Taito: tukea potilaita, läheisiä ja henkilökuntaa henkisesti ja hengellisesti sekä vakaumuksellisesti, toteuttaa rituaaleja sairaalaympäristöön sopivalla tavalla

Toimintaympäristö- ja yhteisöosaaminen

Taito: työskennellä asiakas- ja toimintaympäristölähtöisesti, tukea henkilökuntaa heidän työssään, tukea työhyvinvointia, antaa henkilökunnalle työnohjausta

Sairaalapappi tukee hoitotyöntekijöiden työhyvinvointia

Kriisituki ja tuki pelkojen keskellä on hoitotyöntekijöiden mukaan sairaalapapin tärkein työtehtävä. Kriisi voi olla fyysinen, psyykkinen tai henkinen ja hengellinen ja liittyä eksistentiaalisiin kysymyksiin tai lähestyvään kuolemaan. Sairaalapapin läsnäolo rauhoittaa ja tuo lohtua.

Hoitotyöntekijöiden kokemuksen mukaan sairaalapapin toteuttama potilaan vakaumuksen mukainen rituaali luo vaikeaan tilanteeseen struktuurin, joka helpottaa läheisiä.

Sairaalapapin kutsuminen potilaan luo on yksi keino auttaa potilasta. Potilasta tai läheistä ei tarvitse jättää yksin vaikeassa tilanteessa. Sairaalapapin läsnäolo lievittää terveydenhuollon ammattilaisen omaa ahdistusta ja vapauttaa hänet toisiin tehtäviin.

”…tärkein on se, että se meidän (hoitotyöntekijöiden) oma ahdistus lievittyy. Että sä löydät jonkun ratkaisun siihen, että sulla on jokin auttamiskeino eikä sun tarvitse jättää niitä ihmisiä yksin”.

Hoitotyöntekijät kokivat, että sairaalapapilla on osaamista kohdata ja tukea ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Myös sairaalapapin tarjoama tuki vaikeiden hoidollisten tilanteiden purkamisessa ja arkisessa potilastyössä on hoitotyöntekijöille tärkeää.

Hoitotyöntekijät mielsivät sairaalapapin tukevan heidän työhyvinvointiaan. Hoitotyöntekijöiden mukaan sairaalapappien työ näyttäytyykin enemmän hyvinvointia tukevana hoitomuotona ja keskusteluapuna kuin uskonnollisena toimintana.

Potilaat kohdataan inhimillisinä ihmisinä ja empaattisesti

Potilaat kokevat merkitykselliseksi kunnioittavan ja hyväksyvän kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen. Mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun haluamistaan asioista ja sairaalapapin kiireetön läsnäolo on potilaille tärkeää.

Keskusteluissa sairaalapapin kanssa käsitellään ensisijaisesti niitä henkisyyteen ja hengellisyyteen liittyviä aiheita, jotka ovat yhteydessä potilaan sairauden käynnistämään eksistentiaaliseen prosessiin. Niitä ovat esimerkiksi sairastuminen, pelot, elämänkriisit, muuttuneen elämäntilanteen hyväksyminen, suru.

Toiseksi sairaalapapin kanssa käsitellään teemoja, sellaisia henkisyyteen ja hengellisyyteen liittyviä teemoja, jotka ovat yhteydessä tarkoituksen ja merkityksen etsintään. Näitä ovat esimerkiksi ihmissuhteet, hengelliset asiat ja elämäntarkoitus. Potilaat kokevat keskustelun terapeuttisena.

”…sehän on tärkein kyky ja työväline, että sillä on kyky kuunnella sitä ihmistä ja sitten että kun siinä käytiin sitä keskustelua, niin hän avasi erilaisia näkökulmia, että tätä vois tälläkin tavalla tarkastella tätä asiaa tai noin että se ei ole pelkästään se mitä minä näin.”

Potilaille merkittäviä asioita sairaalapapin työssä ovat myös tunteiden työstäminen, voimavaraistuminen, elämänhallinnan tunteen vahvistuminen, elämäntilanteen hyväksymisen ja henkisen tasapainon lisääntyminen sekä uskon vahvistuminen.

Tunnetyöskentely auttaa tunteiden säätelyssä ja tukee psyykkistä hyvinvointia. Potilaiden kokemuksen mukaan sairaalapappi kohtaa potilaat inhimillisinä ihmisinä ja empaattisesti. Se auttaa potilasta selviytymään sairauden kanssa.

Ammattinimi voi olla haitaksi

Vastauksista ilmeni, että potilaiden saama tuki toteutuu usein satunnaisesti ja se on riittämätöntä. Sairaalapappeja tarvittaisiinkin selvästi lisää.

Sairaalapapin tarjoamaa tukea hyödynnetään sitä enemmän, mitä kiinteämpi yhteistyösuhde terveydenhuollon ammattilaisilla on hänen kanssaan.

Ammattinimi sairaalapappi luo mielikuvan uskonnollisesta työntekijästä ja voi olla esteenä sairaalapapin tarjoaman tuen ja asiantuntijuuden hyödyntämiselle.

Siihen vaikuttavat lisäksi ammattilaisten väliset näkemyserot henkisen ja hengellisen tuen merkityksestä, osaaminen ja käsitykset siitä, kenen vastuulla tuki on.
 

Tulevaisuuden näkymiä

Muuttoliikkeen myötä lisääntynyt kulttuurien ja uskontojen monimuotoistuminen ja arvoissa tapahtuneet muutokset vaikuttavat sairaalapappien työhön. Eri uskontoihin liittyvän osaamisen merkitys tulee kasvamaan, mikä on huomioitava nykyistä laajemmin sairaalapappien koulutuksessa.

Tutkimus osoitti, että myös potilaat, joilla ei ole henkilökohtaista vakaumusta, hyötyvät sairaalapappien tarjoamasta tuesta. Lisäksi hoitotyöntekijöiden osaamista henkisen ja hengellisen tuen alueella tulee vahvistaa.

Potilaat odottavat, että heidän henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin vastataan yksilöllisesti. Jotta potilas saisi tarvitsemansa tuen, potilaan tuen tarpeet tulisi systemaattisesti kartoittaa, keinot niihin vastaamiseksi kirjata hoitosuunnitelmaan ja tuen vaikuttavuutta arvioida.

Potilaiden (ja läheisten) tarpeiden ymmärtäminen sekä henkisinä ei-uskonnollisina, että hengellisinä uskontoon liittyvinä tarpeina mahdollistaa sairaalapapin asiantuntijuuden hyödyntämisen laaja-alaisemmin. Potilaalle voi tarjota mahdollisuutta keskustella haluamistaan asioista sairaalapapin kanssa. Keskustelu on luottamuksellinen, eikä edellytä potilaalta uskonnollista vakaumusta.

Kirjoittaja:

Virpi Sipola, TtT, sairaalapappi, työnohjaaja (Story ry)
asiantuntija, Kirkkohallitus
Suomen evankelisluterilainen kirkko
virpi.sipola@evl.fi

Sipolan väitöskirja avautuu tästä linkistä: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/143567