29.09.2022

Palliatiivisen hoidon osaamista tulee kehittää

TtT Minna Hökän väitöstutkimuksen mukaan sairaanhoitaja tarvitsee laadukkaan palliatiivisen hoidon toteuttamiseen monenlaista kyseisen hoidon osaamista.

Kuolema on syntymän tavoin ilmiönä ikiaikainen ja koskettaa kaikkia. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee, että palliatiivinen hoito on parantumatonta kuolemaan johtavaa tai elämää uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa.

Hoidon keskeisinä tavoitteina on kärsimyksen lievittäminen ja elämänlaadun vaaliminen. Läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluvat keskeisenä osana palliatiiviseen hoitoon. Se voi kestää vuosia ja hoidon integroiminen ajoissa muun hoidon rinnalle on osoitettu hyödylliseksi.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa, tarkemmin määriteltynä palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Saattohoito ajoittuu viimeisiin elinviikkoihin tai -päiviin. Sekin on huomattava, että palliatiivinen hoito ei pääty kuolemaan. Kuoleman jälkeen hoitoon sisältyy vainajan arvokas ja kunnioittava hoiva sekä läheisten tukeminen.

Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille

Palliatiivista ja saattohoitoa tarvitsee Suomessa vuosittain noin 30 000 henkilöä, lisäksi ainakin yhtä moni jo sairauden varhaisemmassa vaiheessa. Jos mukaan lasketaan myös läheiset, tuen tarvitsijoita on vielä paljon enemmän.  

Palliatiivista hoitoa järjestetään kolmiportaisesti. Perustason hoitoa tulee tarjota kaikissa niissä yksiköissä, joissa kuolevia potilaita hoidetaan. Perustason A-tason yksiköissä palliatiivista hoitoa on kehitetty osana muuta toimintaa, ja nämä yksiköt toimivat perustason tukena. Erityistasoilla B ja C puolestaan tarjotaan palliatiivista hoitoa niille potilaille, joiden hoidon tarve on vaativampaa.

Palliatiivisen hoidon tarpeen on ennustettu kasvavan niin Suomessa kuin globaalisti, mihin vaikuttavat muun muassa väestön ikääntyminen ja pitkäaikaissairauksien lisääntyminen. Oikeus palliatiiviseen hoitoon kuuluu kaikille iästä, diagnoosista ja asuinpaikasta riippumatta. Tämä tarkoittaa sitä, että palliatiivisen hoidon osaamisen ja myös aiheen erityisosaajien tarve kasvaa. 

Monet keskeiset tahot, kuten Maailman terveysjärjestö WHO, Euroopan unioni sekä Euroopan palliatiivisen hoidon yhdistys ovat tuoneet esiin lausunnoissaan, että palliatiivisen hoidon sisällöt tulee sisältyä kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen.

Koulutus vaihdellut suuresti

Suomessa 20 ammattikorkeakoulua kouluttaa sairaanhoitajia. Heidän perustutkinnoissaan palliatiivisen hoidon koulutus on vaihdellut. Myöskään systemaattisia jatko-koulutusmahdollisuuksia osana korkeakouluopetusta ei ole ollut tarjolla. 

Sairaanhoitajat ovat palliatiivisessa hoidossa avainasemassa. He ovat usein se ammattiryhmä, joka on lähellä potilasta ja mukana hoidon koordinoinnissa. Sairaanhoitajat ovat myös keskeinen ammattiryhmä palliatiivisen hoidon tarpeen tunnistamisessa.

Sairaanhoitajien palliatiivisen hoidon osaaminen on siten avainasemassa laadukkaan palliatiivisen hoidon toteutumisessa ja hoidon kehittämisessä. Riittävän osaamisen mahdollistamiseksi on tärkeää tutkia, millaista palliatiivisen hoidon osaamista sairaanhoitaja työssään tarvitsee.

Tärkeää on kehittää näyttöön perustuvaa tietoa siitä, mitä osaamisen tulee olla suhteessa palvelun järjestämisen eri tasoihin. Lisäksi tarvittiin tietoa siitä, miten sairaanhoitajien koulutusta tulee kehittää siten, että valmistuvalla sairaanhoitajalla on riittävä osaaminen palliatiivisessa hoidossa olevan potilaan ja hänen läheisensä hoitamiseen.

Kuvaus palliatiivisen hoidon osaamisesta

Väitöskirjani keskeisenä tavoitteena oli luoda kuvaus sairaanhoitajan palliatiivisen hoidon osaamisesta hoidon järjestämisen eri tasoilla. Asian selvittämiseksi tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Sen tuloksena saatiin moninainen kuvaus sairaanhoitajan palliatiivisen hoidon osaamisen keskeisistä elementeistä.

Sairaanhoitaja tarvitsee työssään palliatiivisen hoidon yhteistyö-, kommunikointi- ja kulttuuriosaamista, kliinistä, psykososiaalista, spirituaalista ja eettistä osaamista sekä laki- ja johtamisosaamista. Yksi keskeinen tulos oli, että tutkimusta palliatiivisen hoidon osaamisesta suhteessa palliatiivisen hoidon tasoihin ei juurikaan ollut tehty.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa 222 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista osallistui työpajoihin, joissa he määrittelivät, millaista on sairaanhoitajan keskeinen osaaminen palliatiivisen hoidon perustasolla ja erityistasolla. Tutkimuksen tuloksena syntyi monipuolinen kuvaus sairaanhoitajan palliatiivisen hoidon osaamisesta palliatiivisen hoidon eri tasoille.

Jo perustasolla nousi näkymä siihen, että sairaanhoitajien palliatiivisen hoidon osaamisen tulee olla moninaista. Sairaanhoitajan on hallittava muun muassa palliatiivisessa hoidossa olevan potilaan kohtaaminen, tukeminen ja oireiden hoito. 

Lisäksi tutkimuksen avulla saatiin kuvattua selkeä ero palliatiivisen hoidon osaamisessa sairaanhoitajalla, joka toimi perustasolla verrattuna sellaiseen hoitajaan, jolla oli erityistason osaamista.

Erityistasolla sairaanhoitajan osaamisalueisiin sisältyivät perustason osaamisen lisäksi muun muassa oman asiantuntijuuden ylläpito, vaativan oirehoidon sekä tutkimuksen ja kehittämisen osaaminen.

Tutkimuksen tuloksena syntynyt osaamiskuvaus sisälsi paljon samoja osaamisalueita kuin kansainvälisissä kuvauksissa. Lisäksi tämän tutkimuksen tuloksena syntyi uusia näkökulmia, kuten kohtaamisen sekä toivon ylläpidon osaaminen palliatiivisessa hoidossa.

Opiskelijat kaipasivat lisää koulutusta

Tutkimuksessa kuvattiin myös sairaanhoitajaopiskelijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon koulutuksen kehittämistarpeista, opiskelijoiden odotuksia koulutuksen toteuttamisesta sekä osaamista edistävistä ja estävistä tekijöistä.

Tulokset osoittivat sen, että lähes kaikkien sairaanhoitajaopiskelijoiden mielestä palliatiivisen hoidon opetus oli tärkeää. Suurin osa opiskelijoista koki, ettei opetusta monikulttuurisista asioista, eksistentiaalisista näkökulmista sekä lääkkeellisestä ja lääkkeettömästä kivunhoidosta ollut katettu koulutuksessa riittävästi.

Opiskelijoista vain noin puolet arvioi palliatiivisen hoidon osaamisensa riittäväksi. Lisää koulutusta haluttiin erityisesti kivunhoidosta ja psyykkisistä oireista. Keskeisenä koulutuksen kehittämisen kohteena nähtiin se, että kaikilla opiskelijoilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet saada riittävä määrä palliatiivisen hoidon opetusta. 

Opetusta aiheesta toivottiin ennen ensimmäistä harjoittelua. Lisäksi toiveena oli, että aiheeseen palattaisiin koulutuksen edetessä kokonaiskuvan muodostumiseksi.

Mahdollisuus kokemukselliseen oppimiseen ja opettajan vahva osaaminen nähtiin osaamista edistävinä tekijöinä. Palliatiivisen hoidon opetus koettiin merkitykselliseksi ja kyseisen hoidon osaamisen nähtiin lisäävän opiskelijoiden ammatillista kasvua.

Sairaanhoitajakoulutuksessa opiskelijan tulee saavuttaa riittävä palliatiivisen hoidon osaaminen. Väitöstutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämiseen ja tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Minna Hökkä
Kirjoittaja on Kajaanin ammattikorkeakoulun koulutusjohtaja, joka väitteli terveystieteiden tohtoriksi kesäkuussa 2022. Hökän väitöstutkimus löytyy tästä osoitteesta: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-3326-0