16.05.2025

Selkeä hoitopolku tukee potilasta ja ammattilaista

Minna Peaken mielestä palliatiivisen hoidon pitäisi olla nykyistä kiinteämpi osa kaikkea sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Näin potilaan olisi helpompi pysyä ajan tasalla ja tietoisena hoitovaihtoehdoista etenkin silloin, jos sairaus todetaan parantumattomaksi.

"Tiedonkulku on olennaista, samoin se, että puhutaan oikeilla käsitteillä. Palliatiivinen hoito ja saattohoito menevät toisinaan sekaisin paitsi potilailla, jopa osalla hoitajista ja lääkäreistä", Minna sanoo.

Minna Peake on asiantuntijasairaanhoitaja Siun soten palliatiivisella poliklinikalla. Hän sai Elämän Malja -palkinnon 2019. SPHY jakaa palkinnon vuosittain henkilölle, joka on ansiokkaasti ja merkittävästi edistänyt palliatiivisen ja saattohoidon laadukasta toteutumista, kehittämistä tai tutkimuksellista työtä.

"Koin, että se oli tunnustus ja kannustus koko työyhteisölle: meillä on tekemisessämme oikea suunta. Samalla ajattelin, ette emme voi jäädä lepäämään laakereillemme, vaan ammattitaitoa pitää jatkuvasti kehittää."

Minnan mielestä potilaiden ja omaisten pitää kokea, että heillä on tukenaan luotettava hoitoyhteisö, jolta he saavat parasta mahdollista tukea ja apua. Hoidon arvot ovat hyvin käytännöllisiä: kysytään mielialoja ja jaksamista ja arvostetaan ihmisen yksilöllisyyttä, rakennetaan luottamusta. Kokonaisvaltainen hoito luo turvaa.

"Kun olin aikoinaan töissä Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa, potilaan siirtyminen parantavasta hoidosta palliatiiviseen hoitoon tapahtui hyvin luontevasti. Jos syöpä oli levinnyt, potilaalle kerrottiin heti tilanne ja hoidon mahdollisuudet. Potilashan saattoi elää hyvää elämää vielä vuosikaudet, eikä kyseessä ollut kuolemantuomio."

Minnalla oli eräässä suomalaisessa työpaikassaan tapaus, jossa palliatiivisen hoitopäätöksen saanut nainen tuli puolisonsa kanssa matkalaukut täynnä tavaraa hoitopaikkaan ja sanoi, että tännehän hän sitten kuolee. Minna ja hoitotiimi selittivät, ettei palliatiivinen hoito sitä tarkoita.

"Sanoimme hänelle, ettei kannata vielä laukkuja purkaa. Hän sai oireita lievittävää ja sairauden etenemistä hidastavaa hoitoa ja eli vielä monta vuotta."

Minnalta usein kysytään, eikö hänen työnsä ole valtavan surullista. Miten jaksat työssä?

"Joidenkin potilaiden kohtalot menevät ihon alle enemmän kuin toiset, varsinkin jos kyse on hyvin nuorista tai lapsista. Ne ovat tosi rankkoja tilanteita. Teenpä mitä tahansa, niin sairaudelle en voi mitään. Riittämättömyyden tunne."

Miten siitä pääsee eteenpäin? "Hyvät työtoverit, työyhteisö ja työnohjaus auttavat – ja välillä ihan istuminen alas kahvikupin kanssa ja semmoisenkin toteaminen, että kyllä tämä kuolema on ihan p*ska juttu. Jos saa näin rumasti sanoa", Minna miettii.

Vallanpitäjiltä Minna toivoisi lainsäädäntöä, jolla palliatiivinen hoito määritellään selkeästi osaksi terveydenhuoltoa. Tätä on odotettu pitkään. Laki selkeyttäisi eri hoitovaiheiden ja          -muotojen välisiä eroja ja tekisi siitä velvoittavaa sote-järjestelmälle. Toteutus tietysti vaatii jatkuvaa koulutusta eli rahaa ja asiantuntemusta.

Minnan mukaan Siun sotessa on todettu, että kun palliatiivista hoitoa on integroitu koko järjestelmään, potilaat ajautuvat oireidensa kanssa selvästi vähemmän päivystykseen. Hoidon laatu ja saatavuus on parantunut.

"Olemme miettineet, miten voimme tehdä asiat paremmin potilaan ja hänen läheistensä kannalta. Pyrimme siihen, että järjestelmä toimii ja siihen voi luottaa. Tämä ehkäisee turhia huolia ja kärsimyksiä – ja siinä sivussa säästää rahaa. Luulisi, että tällainen olisi myös päättäjille houkuttelevaa", Minna toteaa.