17.12.2021

Innostus palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon vie eteenpäin

Mira Pajunen on toiminut syyskuusta 2021 lähtien Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Hän uskoo yhdistyksellä olevan jatkossakin oman paikkansa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toiminta-alueella.

Helsingistä kotoisin oleva, nykyisin Mäntsälässä asuva Pajunen valmistui 1990-luvulla psykiatriseksi sairaanhoitajaksi.  Pian sen jälkeen hän hakeutui töihin Terhokotiin, jossa menikin pitkä tovi, aina vuoteen 2011 asti.

Pajunen on todella kiitollinen Terhokodin kärsivällisistä kollegoista ja viisaista esimiehistä, jotka antoivat vastavalmistuneen hoitajan käydä omaa polkuaan rauhassa läpi. 

– Saattohoitajaksi ei kasveta muutamassa vuodessa. Ensin opitaan tekniset asiat. Syvällinen ymmärrys ja syvä osaaminen tulevat vasta vuosien kokemuksen kautta.

Mira Pajusen työnkuva Terhokodissa oli monipuolinen. Hän työskenteli osastolla sairaanhoitajana ja kotisairaanhoidossa. Satunnaisesti tehtäviin kuului myös vapaaehtoisten kouluttamista.

– Viimeiset viisi-kuusi vuotta toimin tiiminvetäjänä. Se synnytti kiinnostuksen esimiestehtäviin ja hakeuduinkin esimieskoulutuksiin. Terhokodin esimiehetkin kannustivat kehityskeskusteluissa minua hienosti siihen suuntaan.

Terhokodin aika sai päätepisteen noin kymmenen vuotta sitten. Tällä hetkellä Pajunen työskentelee osastonhoitajana Sipoon kunnan ikääntyneiden palveluissa. 

– Työnkuvaani kuuluvat myös saattohoitotyön paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen sekä koulutustehtävät. Toimin lisäksi Itä-Uudenmaan palliatiivisen hoidon kehittämistyöryhmässä sekä osallistun koulutusten suunnitteluun ja järjestelyihin.

Ihmisen oma suhtautumistapa pitää huomioida

Mira Pajunen arvelee jo perusluonteen vetäneen häntä hoitoalalle. Jo pienestä pitäen ihmiset ja heidän parissaan toimiminen ovat olleet luonteva osa häntä. 

– Oman elämän tapahtumilla on varmasti myös ollut vaikutusta uran valintaan. Isäni kuolema ollessani 16-vuotias, on varmasti yksi merkittävimmistä. Minulla on ollut aina suuri halu ymmärtää toista ihmistä. Nähdä ihminen omana itsenään.

Työuransa varrelta Pajunen on päässyt ammentamaan monenlaisia helmiä työhönsä. Yksi oivallus on se, että palliatiivisessa ja saattohoidossa on aina huomioitava potilaan ja perheen oma suhtautumistapa.

– Ei heitä voi pakottaa mihinkään, vaan hoidon tulee aina toteutua potilaan ja hänen perheensä ehdoilla.

Saattohoidossa pitää aidosti huomioida koko perheen hyvinvointi. Kuolevan ihmisen tulisi voida viettää viimeiset aikansa itselle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa.

– Myös kehittäminen on minulle tärkeää. Johan tämän työn luonnekin pakottaa katsomaan asioita monesta näkökulmasta.

Nykyiselle työelämälle hyvin luonteenomaista on oman osaamisen jatkuva kehittäminen. Mira Pajunen ei muodosta tässä poikkeusta.

– Toimin päätyöni ohella nykyään myös työnohjaajana (STOry) sekä saattohoidon asiantuntijakouluttajana.

Rooli työnantajana vaatii paljon

Innostus palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämiseen on aktivoinut Mira Pajusta myös luottamustehtäviin.

Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistys ry perustettiin vuonna 2006. Pajunen tuli mukaan yhdistyksen hallitukseen vuonna 2013. Vuosien mittaan hän on hoitanut SPHY:ssä monenlaisia tehtäviä.

– Aluksi vastasin verkkosivuista ja myöhemmin jäsenrekisteristä. Yhden vuoden ajan olin varapuheenjohtaja ja nyt syksyllä tulin sitten valituksi puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus on suuri kunniatehtävä ja luottamuksen osoitus.

SPHY:n jäsenmäärä on tällä hetkellä hieman yli 500. Uusia jäseniä on tänä vuonnakin tullut jonkin verran.

Pajunen näkee SPHY:llä ehdottomasti tärkeän merkityksen. Se on hyvä kanava tuoda esille palliatiivisen hoidon ja saattohoidon näkökulmaa ihmisten tietoisuuteen. SPHY:n kannanottoja kuunnellaan ja niitä arvostetaan. 

– Meillä ei kuitenkaan ole palkattua toimihenkilöä. Asioihin tarttuminen ei sen takia ole niin nopeatempoista, kuin se voisi olla. Jos meillä olisi oma työntekijä, niin SPHY saattaisi järjestönä olla ehkä nykyistä enemmän esillä ja äänessä.

Uuden mittavan SAAVA-hankkeen myötä SPHY toimii ensimmäistä kertaa työnantajana. Se on muuttanut hallituksen sisäistä järjestäytymistä. 

– Aikaisemmin olimme sellainen innostunut joukko viemässä eteenpäin palliatiivisen hoidon sanomaa mutta nyt työnantajarooli on tuonut uudenlaisia vastuukysymyksiä. Se ei olekaan ihan pieni asia. Mutta innostus on edelleen olemassa.

Puheenjohtaja kiittelee siitä, että SPHY:n hallituksessa vallitsee avoin ja keskusteleva kulttuuri. 

– SAAVA:n myötä jokaisen hallituksen jäsenen pitää kantaa vastuuta entistä enemmän. Nostankin kaikille hattua siitä, kuinka hienosti he ovat vastanneet haasteeseen.

SAAVA-hanke iso mahdollisuus

Kuluneena vuonna SPHY saavutti siis tärkeän virstanpylvään. Yhdistys haki ja sai Stea-rahoitusta kolmevuotiseen SAAVA-hankkeeseen.

Sen keskeinen tavoite on kehittää yhteistyössä kumppanuusorganisaatioiden kanssa maahamme saattohoidon vapaaehtoistoiminnan toimintamalli ja yhtenevä vapaaehtoistoiminnan koulutusrakenne. 

Pilottialueina toimivat Tampereen, Turun ja Rovaniemen seudut. Yhdessä luotua toimintamallia ja koulutusrakennetta on hankkeen loppuvaiheessa tarkoitus laajentaa valtakunnalliseksi.

– Alkuvuodesta 2022 SAAVA-hankkeen koulutusprosessit käynnistyvät ja hanke tulee muutenkin olemaan suuressa roolissa SPHY:n toiminnassa. SAAVA:n myötä saamme varmasti yhdistyksenäkin uudenlaista näkyvyyttä.

Mira Pajunen toivoo, että alkavana vuonna myös yhdistyksen jäsenistön ääni kuuluisi entistäkin paremmin. Jäsenmaksulle halutaan luonnollisesti antaa parasta mahdollista vastinetta.

Jatkossa Palliatiivinen hoito -lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa aikaisemman kahden sijaan. Lehti muuttui syksyllä 2021 paperilehdestä verkkolehdeksi.

– Olemme uudesta formaatista iloisia, ja toivomme lehden tiheämmän ilmestymisen tuovan lisää ketteryyttä viestintäämme. Some-viestintää haluamme myös tehostaa.

Myös asiantuntijaluentoja sisältävät jäsenillat ovat yksi mahdollinen tapa lisätä vuorovaikutusta. 

– Pidimme sellaisen jo viime keväänä, mutta osallistujamäärä jäi sillä kertaa aika pieneksi.

Pajunen miettii, että koulutusta sisältävät jäsenillat ovat SPHY:lle vielä aika uutta toimintaa.

– Tällaiselle toiminnalle pitää antaa jalansija, mutta täytyy käydä vielä strategista pohdintaa siitä, miten asia tarkemmin toteutetaan.

Johtamistyöhön perehtyminen kiehtoo

Loppuaan lähenevä vuosi 2021 on ollut Mira Pajuselle erityisen kiireinen. 

Jossakin vaiheessa Pajunen huomasi yhden asian. Hän on pitkän linjan palliatiivisen ja saattohoitotyön ammattilainen, jolla kuitenkaan ei ole relevanttia tutkintoa osaamisestaan.

– Palliatiivisen hoidon osalta ammattikorkeakoulut määrittelevät nykyisin koulutuskriteerit.

Mira Pajunen kääri hihansa ja ryhtyi hommiin.

Joulukuun loppuun mennessä hän jättää tarkastettavaksi ylemmän ammattikorkeakoulun lopputyönsä. Sen aihe on palliatiivisen hoidon ja saattohoidon johtaminen erityistason yksiköissä. Tutkimuksessa on mukana kahdeksan eri organisaatiota.

– Käsittelen työssäni muun muassa sitä, mitä osaamista johtamistyössä tarvitaan, ja mitkä ovat johtamisen kehittämisen tarpeet ja haasteet. Tämä aihe kiehtoo minua vahvasti.

Monien aktiviteettien nainen osaa myös rentoutua. Tärkeä tukikohta siihen on omakotitalo Mäntsälässä. Siellä on hyvä viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa ja puuhailla pihalla eri vuodenajoista nauttien.

Ikääntymisen myötä myös oman laatuajan viettäminen on tullut Miralle tärkeäksi. 

– Nautin siitä, että saan olla ihan omissa oloissani ja tehdä jotakin itselleni mielekästä. Se voi olla vaikka elokuvan katselemista, liikuntaa tai metsässä samoilemista. Hyvän kirjankin pariin toivon vielä loppuvuodesta pääseväni, siis muun kuin alan tutkimuskirjallisuuden tai koulukirjan.

Haastattelu: Vesa Keinonen, kuva: Tapio Pajunen